Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Una canción de ascensos. Muchas veces me han afligido desde mi juventud. Que Israel diga ahora:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

muchas veces me han afligido desde mi juventud, pero no han prevalecido contra mí.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Los aradores araron en mi espalda. Hicieron sus surcos largos.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Yahvé es justo. Ha cortado las cuerdas de los malvados.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Que se desilusionen y retrocedan, a todos los que odian a Sión.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Que sean como la hierba de los tejados, que se marchita antes de crecer,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

con la que la parca no llena su mano, ni el que ata gavillas, su pecho.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Tampoco dicen los que pasan, “La bendición de Yahvé sea con vosotros. Te bendecimos en nombre de Yahvé”.