Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Un cántico para los peregrinos que van a Jerusalén. Muchos enemigos me han atacado desde que era joven. Que todo Israel diga:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Muchos enemigos me han atacado desde que era joven, pero nunca me vencieron.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Me golpearon en la espalda, dejando largos surcos como si hubiera sido golpeado por un granjero.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Pero el Señor hace lo correcto: me liberado de las ataduras de los impíos.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Que todos los que odian Sión sean derrotados y humillados.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Que sean como la grama que crece en los techos y se marchita antes de que pueda ser cosechada,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

y que no es suficiente para que un segador la sostenga, ni suficiente para que el cosechador llene sus brazos.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Que al pasar nadie les diga, “La bendición del Señor esté sobre ti, te bendecimos en el nombre del Señor”.