Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Uma Canção de Ascensões. Muitas vezes eles me afligiram desde a minha juventude. Que Israel diga agora:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

muitas vezes eles me afligiram desde a minha juventude, no entanto, eles não prevaleceram contra mim.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Os lavradores araram nas minhas costas. Eles fizeram seus sulcos longos.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Yahweh é justo. Ele cortou as cordas dos malvados.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Let eles se decepcionam e voltam para trás, todos aqueles que odeiam Sião.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Deixe-os ser como a grama no topo da casa, que murcha antes de crescer,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

com o qual o ceifeiro não enche sua mão, nem aquele que amarra roldanas, seu peito.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Nem dizem aqueles que passam por aqui, “A bênção de Yahweh esteja sobre você. Abençoamos você em nome de Yahweh”.