Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Pieśń stopni. Bardzo mnie uciskali od mojej młodości, niech powie teraz Izrael;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Bardzo mnie uciskali od mojej młodości, lecz mnie nie przemogli.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Zorali mój grzbiet oracze i długie bruzdy porobili.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

[Ale] PAN jest sprawiedliwy; poprzecinał powrozy niegodziwych.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Niech się zawstydzą i cofną wszyscy, którzy nienawidzą Syjonu.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Będą jak trawa na dachu, która usycha, zanim zakwitnie;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Którą żniwiarz nie napełni swej garści ani swego naręcza ten, który wiąże snopy.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

I nie powiedzą przechodnie: Niech będzie z wami błogosławieństwo PANA [albo]: Błogosławimy wam w imię PANA.