Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

En sang ved festreisene. Meget har de trengt mig fra min ungdom av - så sie Israel -

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

meget har de trengt mig fra min ungdom av; men de har ikke fått overhånd over mig.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Min rygg har plogmenn pløid, de har gjort sine furer lange.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Herren er rettferdig, han har avhugget de ugudeliges rep.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

De skal bli til skamme og vike tilbake alle de som hater Sion,

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

de skal bli som gress på takene, som er visnet før det blir rykket op:

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Høstmannen fyller ikke sin hånd, ei heller den som binder kornbånd, sitt fang.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Og de som går forbi, sier ikke: Herrens velsignelse være over eder, vi velsigner eder i Herrens navn!