Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Fihirana fiakarana.

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Mafy no nampahoriany ahy hatry ny fony aho mbola tanora; Nefa tsy naharesy ahy izy.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Ny mpiasa dia niasa ny lamosiko; Efa nanalava ny vavasany izy.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Marina Jehovah: Efa nanapaka ny famatorana nataon’ ny ratsy fanahy Izy.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Aoka ho menatra sy hiamboho Izay rehetra mandrafy an’ i Ziona

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Ka ho tahaka ny ahitra eo an-tampon-trano. Izay malazo, na dia tsy misy manongotra azy aza;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Tsy misy mpijinja mameno tanana Na mpamehy amboara mameno tratra amin’ izany;

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Ka dia tsy hisy mpandalo hanao hoe: Hotahin’ i Jehovah anie ianareo; Eny, ny anaran’ i Jehovah no itsofanay rano anareo.