Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Svētku dziesma. Tie mani daudzkārt apbēdinājuši no manas jaunības, tā lai Israēls saka;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Tie mani daudzkārt apbēdinājuši no manas jaunības, bet tie mani nav pārvarējuši.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Arāji ir aruši uz manas muguras, tie savas vagas garas dzinuši.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Tas Kungs ir taisns, Viņš sacirtis bezdievīgo valgus.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Lai top kaunā un atpakaļ dzīti visi kas Ciānu ienīst.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Lai tie top kā zāle uz jumtiem, kas nokalst, pirms tā top plūkta,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Ar ko pļāvējs nepilda savu roku, nedz kopiņu sējējs savu klēpi.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Un tie, kas garām iet, lai nesaka: Tā Kunga svētība lai nāk pār jums, mēs jūs svētījam Tā Kunga Vārdā.