Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Canticum graduum. Saepe expugnaverunt me a iuventute mea, dicat nunc Israel.

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Saepe expugnaverunt me a iuventute mea: etenim non potuerunt mihi.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Supra dorsum meum fabricaverunt peccatores: prolongaverunt iniquitatem suam.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Dominus iustus concidet cervices peccatorum:

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

confundantur et convertantur retrorsum omnes, qui oderunt Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Fiant sicut foenum tectorum: quod priusquam evellatur, exaruit:

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

De quo non implebit manum suam qui metit, et sinum suum qui manipulos colligit.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Et non dixerunt qui praeteribant: Benedictio Domini super vos: benediximus vobis in nomine Domini.