Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Canticum graduum. Sæpe expugnaverunt me a juventute mea, dicat nunc Israël;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

sæpe expugnaverunt me a juventute mea: etenim non potuerunt mihi.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Supra dorsum meum fabricaverunt peccatores; prolongaverunt iniquitatem suam.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Dominus justus concidit cervices peccatorum.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Confundantur, et convertantur retrorsum omnes qui oderunt Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Fiant sicut fœnum tectorum, quod priusquam evellatur exaruit:

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

de quo non implevit manum suam qui metit, et sinum suum qui manipulos colligit.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Et non dixerunt qui præteribant: Benedictio Domini super vos. Benediximus vobis in nomine Domini.