< Psalmien 129 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.