Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Zarándoklás éneke. Sokat szorongattak engem ifjúkorom óta – mondja csak Izraél –

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

sokat szorongattak engem ifjúkorom óta, még sem bírtak velem!

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Hátamon szántottak a szántók, hosszúra húzták barázdájukat.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Az Örökkévaló igazságos: szétvágta a gonoszok kötelét.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Szégyent valljanak és hátráljanak meg mind a Czión gyűlölői;

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

legyenek mint a háztetők fűve, mely mielőtt kitépik, elszáradt;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

melylyel nem töltötte meg markát az arató, sem ölét a kévekötő,

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

s nem mondták az arra menők: az Örökkévaló áldása reátok! Áldunk titeket az Örökkévaló nevében!