Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Viel haben sie bedrängt mich von meiner Jugend auf! So spreche nun Israel;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Viel haben sie bedrängt mich von meiner Jugend auf, doch haben sie mich nicht überwältigt.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Auf meinem Rücken haben die Pflüger gepflügt und ihre Furchen langgezogen.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Jehovah ist gerecht, der Ungerechten Seile schnitt Er ab.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Beschämt müssen werden und hinter sich zurückweichen alle, die Zion hassen.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Sie werden wie das Gras der Dächer, das, ehe man es herausrauft, verdorrt.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Mit dem nicht füllt seine Hand der Schnitter, noch seinen Schoß der Garbenbinder;

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Und die vorübergehen sprechen nicht: Jehovahs Segen sei über euch! Wir segnen euch in dem Namen Jehovahs.