Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Ein Wallfahrtslied. »Sie haben mich hart bedrängt von meiner Jugend an«

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

»sie haben mich hart bedrängt von meiner Jugend an, aber doch mich nicht überwältigt.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Auf meinem Rücken haben die Pflüger gepflügt und lange Furchen gezogen;

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

doch der HERR ist gerecht: er hat zerhauen der Gottlosen Stricke.«

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Zuschanden müssen werden und rückwärts weichen alle, die Zion hassen!

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Sie müssen gleichen dem Gras auf den Dächern, das dürr schon ist, bevor es in Halme schießt,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

mit dem der Schnitter seine Hand nicht füllt, noch der Garbenbinder seinen Gewandbausch,

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

und bei dem, wer des Weges vorübergeht, nicht ruft: »Gottes Segen sei über euch! Wir segnen euch im Namen des HERRN!«