Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Ein Stufenlied. / "Oft haben sie mich bedrängt von meiner Jugend an", / So möge Israel sprechen,

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

"Oft haben sie mich bedrängt von meiner Jugend an, / Doch sie haben mich nicht überwältigt.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Auf meinem Rücken haben Pflüger gepflügt / Und ihre Furchen lang gezogen.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Doch Jahwe, der Gerechte, / Er hat zerhaun der Frevler Strick."

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Zuschanden werden und rückwärtsweichen / Sollen alle, die Zion hassen.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Sie sollen dem Gras auf den Dächern gleichen: / Das ist schon dürr, noch ehe man's ausrauft.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Damit füllt der Schnitter nicht seine Hand / Noch seinen Arm der Garbenbinder.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Die vorübergehen sagen auch nicht: / "Jahwes Segen sei über euch!" / Wir aber haben euch in Jahwes Namen gesegnet.