Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Cantique des degrés.

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Souvent ils m’ont attaqué depuis ma jeunesse, mais ils n’ont rien pu contre moi,

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Sur mon dos ont travaillé les pécheurs; ils ont prolongé leur iniquité.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Le Seigneur, qui est juste, a abattu la tête des pécheurs;

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Qu’ils soient confondus, qu’ils retournent en arrière tous ceux qui haïssent Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Qu’ils deviennent comme l’herbe des toits, qui, avant qu’on l’arrache, est desséchée;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Dont ne remplit pas sa main celui qui moissonne, ni son sein celui qui recueille les gerbes.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Et ils n’ont pas dit, ceux qui passaient: La bénédiction du Seigneur soit sur vous, nous vous bénissons au nom du Seigneur.