Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Cantique des pèlerinages. Mes ennemis m'ont assez opprimé dès ma jeunesse, — Israël peut bien le dire! —

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Ils m'ont assez opprimé dès ma jeunesse; Mais ils ne m'ont pas vaincu.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Des laboureurs ont labouré mon dos; Ils y ont tracé tout au long leurs sillons.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Mais l'Éternel est juste; Il a brisé les chaînes qu'avaient préparées les méchants.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Tous ceux qui haïssent Sion Seront couverts de honte et jetés au rebut.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Ils seront comme l'herbe des toits, Qui sèche avant de se former en tiges.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Le moissonneur n'en remplit pas sa main, Ni le lieur de gerbes ses bras.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Aussi les passants ne leur disent-ils point: «La bénédiction de l'Éternel soit sur vous! Nous vous bénissons au nom de l'Éternel!»