Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Cantique des degrés. Ils m’ont assez opprimé dès ma jeunesse, Qu’Israël le dise!

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Ils m’ont assez opprimé dès ma jeunesse, Mais ils ne m’ont pas vaincu.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Des laboureurs ont labouré mon dos, Ils y ont tracé de longs sillons.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

L’Éternel est juste: Il a coupé les cordes des méchants.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Qu’ils soient confondus et qu’ils reculent, Tous ceux qui haïssent Sion!

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Qu’ils soient comme l’herbe des toits, Qui sèche avant qu’on l’arrache!

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Le moissonneur n’en remplit point sa main, Celui qui lie les gerbes n’en charge point son bras,

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Et les passants ne disent point: Que la bénédiction de l’Éternel soit sur vous! Nous vous bénissons au nom de l’Éternel!