Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

En Jérusalem. Souvent ils m'ont attaqué dès ma jeunesse; que maintenant Israël dise:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Souvent ils m'ont attaqué dès ma jeunesse, et ils n'ont rien pu sur moi.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Les pécheurs ont frappé sur mon dos; ils ont prolongé leur iniquité.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Le Seigneur en sa justice a brisé le cou des pécheurs.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Qu'ils soient confondus et mis en fuite, tous ceux qui haïssent Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Qu'ils deviennent comme l'herbe des toits, qui sèche avant d'être arrachée,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Et qui ne remplit ni la main du faucheur ni le sein du botteleur.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Sur eux les passants n'ont point dit: Que la bénédiction du Seigneur soit avec tous; nous vous bénissons au nom du Seigneur.