Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

[I say that] my enemies have (afflicted/caused trouble for) me ever since I was young. [Now I ask you, my fellow] Israelis, to repeat those same words:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

“Our enemies have afflicted us since our nation began, but they have not defeated us!

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

[Our enemies struck us with whips] that cut into our backs [MET] like a [farmer uses a] plow to cut deep furrows into the ground.”

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

[But] Yahweh is righteous, and he has freed [me] from being a slave [MTY] of wicked [people].

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

I wish/hope that all those who hate Jerusalem/Israel will be ashamed because of being defeated.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

I hope/wish that they will be [of no value], like grass that grows on the roofs of houses that dries up and does not grow tall;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

[as a result] no one [cuts it and] puts it in bundles and carries it away.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

People who pass by [and see men harvesting grain usually greet them by saying to them], “We wish/hope that Yahweh will bless you!” But this will not happen [to those who hate Israel]. We, acting as Yahweh’s representatives, bless you [Israelis.]