Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Many times they have afflicted me from my youth up. Let Israel [God prevails] now say,

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

many times they have afflicted me from my youth up, yet they have not prevailed against me.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

The plowers plowed on my back. They made their furrows long.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Adonai is righteous. He has cut apart the cords of the wicked.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Let them be disappointed and turned backward, all those who hate Zion [Mountain ridge, Marking].

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Let them be as the grass on the housetops, which withers before it grows up;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

with which the reaper does not fill his hand, nor he who binds sheaves, his bosom.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Neither do those who go by say, “The blessing of Adonai be on you. We bless you in Adonai’s name.”