Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

A Song of Ascents. 'Much have they afflicted me from my youth up', let Israel now say;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

'Much have they afflicted me from my youth up; but they have not prevailed against me.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

The plowers plowed upon my back; they made long their furrows.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

The LORD is righteous; He hath cut asunder the cords of the wicked.'

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Let them be ashamed and turned backward, all they that hate Zion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Let them be as the grass upon the housetops, which withereth afore it springeth up;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Wherewith the reaper filleth not his hand, nor he that bindeth sheaves his bosom.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Neither do they that go by say: 'The blessing of the LORD be upon you; we bless you in the name of the LORD.'