< Psalmien 129 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
Often have they fought against me from my youth, let Israel now say.
2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
Often have they fought against me from my youth: but they could not prevail over me.
3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
The wicked have wrought upon my back: they have lengthened their iniquity.
4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
The Lord who is just will cut the necks of sinners:
5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
Let them all be confounded and turned back that hate Sion.
6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
Let them be as grass on the tops of houses: which withered before it be plucked up:
7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
Wherewith the mower filleth not his hand: nor he that gathereth sheaves his bosom.
8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.
And they that have passed by have not said: The blessing of the Lord be upon you: we have blessed you in the name of the Lord.