Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

A Song of the going up. Great have been my troubles from the time when I was young (let Israel now say);

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Great have been my troubles from the time when I was young, but my troubles have not overcome me.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

The ploughmen were ploughing on my back; long were the wounds they made.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

The Lord is true: the cords of the evil-doers are broken in two.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Let all the haters of Zion be shamed and turned back.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Let them be like the grass on the house-tops, which is dry before it comes to full growth.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

He who gets in the grain has no use for it; and they do not make bands of it for the grain-stems.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

And those who go by do not say, The blessing of the Lord be on you; we give you blessing in the name of the Lord.