Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Een lied Hammaaloth. Zij hebben mij dikwijls benauwd van mijn jeugd af, zegge nu Israel;

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Zij hebben mij dikwijls van mijn jeugd af benauwd; evenwel hebben zij mij niet overmocht.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Ploegers hebben op mijn rug geploegd; zij hebben hun voren lang getogen.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

De HEERE, Die rechtvaardig is, heeft de touwen der goddelozen afgehouwen.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Laat hen beschaamd en achterwaarts gedreven worden, allen, die Sion haten.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Laat hen worden als gras op de daken, hetwelk verdort, eer men het uittrekt;

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Waarmede de maaier zijn hand niet vult, noch de garvenbinder zijn arm;

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

En die voorbijgaan, niet zeggen: De zegen des HEEREN zij bij u! Wij zegenen ulieden in den Naam des HEEREN.