Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Sang til Festrejserne.

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

De trængte mig haardt fra min Ungdom — saa sige Israel — de trængte mig haardt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

blive som Græs paa Tage, der visner, førend det skyder Straa,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

og ikke fylder Høstkarlens Haand og Opbinderens Favn;

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Folk, som gaar forbi, siger ikke: »HERRENS Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENS Navn!«