Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Hodočasnička pjesma. “Mnogo su me od mladosti tlačili” - neka rekne sad Izrael!

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

“Mnogo su me od mladosti tlačili, ali me ne svladaše.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Po leđima su mojim orači orali, duge brazde povlačili.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Al' Jahve pravedni isiječe užeta zlikovcima!”

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Nek' se postide i uzmaknu svi koji mrze Sion!

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Nek' budu k'o trava na krovu što povene prije nego je počupaju.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Žetelac njome ne napuni ruku ni naručje onaj koji veže snopove.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

A prolaznici nek' ne reknu: “Blagoslov Jahvin nad vama! Blagoslivljamo vas imenom Jahvinim!”