< Psalmien 129 >
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
Awit sa pagtungas. “Sukad pa sa akong pagkabatan-on kanunay silang nagsulong kanako,” tugoti nga mosulti ang Israel.
2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
“Sukad pa sa akong pagkabatan-on kanunay silang nagsulong kanako, apan wala pa gayod (sila) makabuntog kanako.
3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
Ang magdadaro nagdaro sa akong likod; gipalaloman nila ang agi sa daro.
4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
Matarong si Yahweh; putlon niya ang mga pisi sa mga daotan.
5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
Hinaot nga maulawan silang tanan ug mangatras, kadtong nagdumot sa Zion.
6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
Hinaot nga mahisama (sila) sa sagbot nga anaa sa ibabaw sa balay nga mangalaya sa dili pa kini motag-as,
7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
nga dili na magpuno sa kamot sa magtitigom o sa dughan sa tawo nga magbugkos niini.
8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.
Hinaot nga kadtong moagi dili moingon, “Hinaot nga ang panalangin ni Yahweh maanaa kanimo; panalanginan ka namo sa ngalan ni Yahweh.”