Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Наші у́ста тоді були́ повні весе́лощів, а язик наш — співа́ння! Казали тоді між наро́дами: Велике вчини́в Господь з ними!“

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Велике вчини́в Господь з нами, — були ра́дісні ми!

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Вернися ж із нашим поло́ном, о Господи, немо́в ті джере́ла, на пі́вдень!

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Хто сіє з слізьми́, зо спі́вом той жне:

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

все хо́дить та плаче, хто но́сить торби́ну насіння на по́сів, — та ве́рнеться з співом, хто но́сить снопи́ свої!