Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

En vallfartssång. När HERREN åter upprättade Sion, då voro vi såsom drömmande.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Då blev vår mun uppfylld med löje och vår tunga med jubel; då sade man bland hedningarna: »HERREN har gjort stora ting med dem.»

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Ja, HERREN hade gjort stora ting med oss; däröver voro vi glada.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

HERRE, upprätta oss igen, såsom du återför bäckarna i Sydlandet.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

De som så med tårar skola skörda med jubel.

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

De gå åstad gråtande och bära sitt utsäde; de komma åter med jubel och bära sina kärvar.