Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Pesem preizvrstna. Ko je peljal Gospod množico vjetnikov Sijonskih nazaj, bili smo kakor katerim se sanja.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Tedaj so se smeha napolnila usta naša, in jezik naš s petjem; tedaj se je reklo med narodi: Veličastne reči dela Gospod z njimi!

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Veličastne reči dela Gospod z nami, veseli smo.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Pelji nazaj, Gospod, množico vjetnikov naših, kakor presilne vode v suho deželo.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Kateri so sejali sè solzami, žanjejo naj s petjem.

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

Kateri je pridobljeno seme noseč hodil neprestano jokaje, vrne se naj s petjem domóv noseč snope svoje.