Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Ko je Gospod ponovno obrnil ujetništvo Siona, smo bili podobni tem, ki sanjajo.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Tedaj so bila naša usta napolnjena s smehom in naš jezik s petjem. Tedaj so med pogani govorili: » Gospod je zanje storil velike stvari.«

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Gospod je za nas storil velike stvari, česar smo veseli.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Ponovno obrni naše ujetništvo, oh Gospod, kakor vodotoke na jugu.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Tisti, ki sejejo s solzami, bodo želi z veseljem.

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

Kdor hodi naprej in joka in prinaša dragoceno seme, bo brez dvoma ponovno prišel z veseljem, nesoč svoje snope s seboj.