Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Quando o Senhor trouxe do cativeiro os que voltaram a Sião estávamos com os que sonham.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Então a nossa boca se encheu do riso e a nossa língua de cântico: então se dizia entre as nações: Grandes coisas fez o Senhor a estes.

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Grandes coisas fez o Senhor por nós, pelas quais estamos alegres.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Traze-nos outra vez, ó Senhor, do cativeiro, como as correntes das águas no sul.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Os que semeiam em lágrimas segarão com alegria.

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

Aquele que leva a preciosa semente, andando e chorando, voltará sem dúvida com alegria, trazendo consigo os seus molhos.