Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Svētku dziesma. Kad Tas Kungs atkal atveda Ciānas cietumniekus, tad mēs bijām tā kā kas sapņus redz;

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Tad mūsu mute bija pilna smiešanās un mūsu mēle pilna gavilēšanas; tad sacīja starp pagāniem: Tas Kungs lielas lietas pie šiem ir darījis.

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Tas Kungs lielas lietas pie mums ir darījis, par to priecājamies.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Ak Kungs, atved atpakaļ mūsu cietumniekus, kā upes dienvidu zemē!

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Kas ar asarām sēj, ar gavilēšanu pļaus;

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

Tie aiziet un raud, dārgu sēklu nesdami, bet tiešām ar prieku tie atkal nāks un nesīs savus kūlīšus.