Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Zarándoklás éneke. Midőn visszahozta az Örökkévaló Czión foglyait, úgy voltunk, mint a kik álmodnak.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Akkor megtelt szájunk nevetéssel és nyelvünk újjongással; akkor szóltak a nemzetek közt: nagyokat mívelt az Örökkévaló ezekkel!

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Nagyokat mívelt az Örökkévaló velünk; vidámak voltunk.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Hozd vissza, Örökkévaló, foglyainkat, mint folyammedreket a délvidéken.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Akik könnyel vetettek, újjongással aratnak:

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

menve mén és sír, aki viszi a vetőmag szóratját; jöttön jő, újjongással, aki viszi kévéit.