Psalmien 126

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

Kanto de suprenirado. Kiam la Eternulo revenigis la forkaptitojn al Cion, Tiam ni estis kiel sonĝantoj.

2 Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

Tiam nia buŝo estis plena de gajeco, Kaj nia lango plena de kantado; Tiam oni diris inter la popoloj: Ion grandan la Eternulo faris por ĉi tiuj.

3 Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

Ion grandan la Eternulo faris por ni: Ni ĝojas.

4 Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

Revenigu, ho Eternulo, niajn forkaptitojn, Kiel riveretojn en sudan landon.

5 Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

Kiuj semas kun larmoj, Tiuj rikoltos kun kanto.

6 He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.

Iras kaj ploras la portanto de semotaĵo; Venos kun kanto la portanto de siaj garboj.