Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

Пісня проча́н. Давидова.

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

то нас поковта́ли б живце́м, коли розпали́вся на нас їхній гнів,

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

то нас позалива́ла б вода, душу нашу поті́к перейшов би.

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

душу нашу тоді перейшла б та бурхли́ва вода!

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Благослове́нний Госпо́дь, що не дав нас на здо́бич для їхніх зубі́в!

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Душа наша, як птах, урятува́лась із сільця́ птахоло́вів, — сільце́ розірва́лось, а ми врятува́лись!

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Наша поміч — ув Імені Господа, що вчинив небо й землю!