Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

Cántico gradual: de David. A NO haber estado Jehová por nosotros, diga ahora Israel;

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

A no haber estado Jehová por nosotros, cuando se levantaron contra nosotros los hombres,

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

Vivos nos habrían entonces tragado, cuando se encendió su furor en nosotros.

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

Entonces nos habrían inundado las aguas; sobre nuestra alma hubiera pasado el torrente:

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

Hubieran entonces pasado sobre nuestra alma las aguas soberbias.

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Bendito Jehová, que no nos dió por presa á sus dientes.

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Nuestra alma escapó cual ave del lazo de los cazadores: quebróse el lazo, y escapamos nosotros.

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Nuestro socorro es en el nombre de Jehová, que hizo el cielo y la tierra.