Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

A no haber estado Jehová por nosotros, díga lo ahora Israel:

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

A no haber estado Jehová por nosotros, cuando se levantaron contra nosotros los hombres;

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

Vivos nos tragaran entonces: cuando se encendió su furor en nosotros:

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

Entonces las aguas inundaran sobre nosotros: el arroyo pasara sobre nuestra alma.

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

Entonces pasaran sobre nuestra alma las aguas soberbias.

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Bendito Jehová que no nos dio por presa a sus dientes.

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Nuestra alma, como ave, escapó del lazo de los cazadores: el lazo se quebró, y nosotros escapamos.

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Nuestro socorro fue en el nombre de Jehová, que hizo el cielo y la tierra.