< Psalmien 124 >
1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
Faarfannaa ol baʼuu. Faarfannaa Daawit. Israaʼel akkana haa jedhu: Utuu Waaqayyo garee keenya taʼuu baatee,
2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
utuu Waaqayyo garee keenya taʼuu baatee, yommuu namoonni nutti kaʼanitti,
3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
yommuu aariin isaanii nutti bobaʼetti, silaa isaan utuu nu lubbuun jirruu nu liqimsu turan;
4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
lolaan nu liqimsee dhaʼaan bishaanii nurra yaaʼa ture;
5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
bishaan hamaan nu fudhatee bada ture.
6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
Waaqayyo akka nu ilkaan isaaniitiin cicciramnuuf dabarsee itti nu hin kennin sun haa eebbifamu.
7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
Akkuma simbirri kiyyoo adamsituu jalaa baatu, nu isaan jalaa baaneerra; kiyyoon ni ciccite; nus jalaa baane.
8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Gargaarsi keenya maqaa Waaqayyoo, Uumaa samii fi lafa sanaa ti.