Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

Ein song til høgtidsferderne; av David. Hadde ikkje Herren vore med oss, - so segje Israel -

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

hadde ikkje Herren vore med oss, då menneskje stod upp imot oss,

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

so hadde dei slukt oss livande, då deira vreide loga imot oss,

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

so hadde vatni flødt yver oss, ei elv gjenge yver vår sjæl,

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

so hadde dei gjenge yver vår sjæl, dei storlåtne vatni.

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Lova vere Herren, som ikkje gav oss til åt for deira tenner!

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Vår sjæl slapp undan som ein fugl or fangarsnara. Snara rivna sund, og me slapp undan.

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Vår hjelp er i Herrens namn, han som gjorde himmel og jord.