Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

Canticum graduum. Nisi quia Dominus erat in nobis, dicat nunc Israel:

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

nisi quia Dominus erat in nobis, Cum exurgerent homines in nos,

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

forte vivos deglutissent nos: Cum irasceretur furor eorum in nos,

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

forsitan aqua absorbuisset nos.

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

Torrentem pertransivit anima nostra: forsitan pertransisset anima nostra aquam intolerabilem.

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Benedictus Dominus qui non dedit nos, in captionem dentibus eorum.

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Anima nostra sicut passer erepta est de laqueo venantium: Laqueus contritus est, et nos liberati sumus.

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Adiutorium nostrum in nomine Domini, qui fecit cælum et terram.