Psalmien 124

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

Sang til Festrejserne. Af David. Havde HERREN ej været med os — saa sige Israel —

2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

havde HERREN ej været med os, da Mennesker rejste sig mod os,

3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

saa havde de slugt os levende, da deres Vrede optændtes mod os;

4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

saa havde Vandene overskyllet os, en Strøm var gaaet over vor Sjæl,

5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

over vor Sjæl var de gaaet, de vilde Vande.

6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Lovet være HERREN, som ej gav os hen, deres Tænder til Rov!

7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Vor Sjæl slap fri som en Fugl af Fuglefængernes Snare, Snaren reves sønder, og vi slap fri.

8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Vor Hjælp er HERRENS Navn, Himlens og Jordens Skaber.