Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ɔsoroforo dwom. Dawid de. Me ne wɔn a wosee me sɛ, “Ma yɛnkɔ Awurade fi” no ani gyei.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Yegyinagyina wʼaponkɛse ano, Yerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Wɔakyekyere Yerusalem yiye sɛ kuropɔn wahyehyɛ mu nneɛma fɛfɛ.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Ɛhɔ na mmusuakuw no kɔ, Awurade mmusuakuw no, Wɔkɔkamfo Awurade din, sɛnea nhyehyɛe a wɔde ama Israel no te.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Ɛhɔ na atemmu nhengua no sisi, Dawid fi nhengua no.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Monsrɛ asomdwoe mma Yerusalem se, “Ma wɔn a wɔdɔ wo no nnya bammɔ.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Ma asomdwoe mmra wʼafasu mu na bammɔ mmra wʼaban mu.”

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Me nuanom ne me nnamfonom nti, mɛka se, “Asomdwoe ntena wo mu.”

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Awurade yɛn Nyankopɔn fi nti, mɛhwehwɛ wo yiyeyɛ.