Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

En vallfartssång; av David. Jag gladdes, när man sade till mig: »Vi skola gå till HERRENS hus.»

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Våra fötter fingo träda in i dina portar, Jerusalem,

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, du nyuppbyggda stad, där hus sluter sig väl till hus,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

dit stammarna draga upp, HERRENS stammar, efter lagen för Israel, till att prisa HERRENS namn.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Ty där äro ställda domarstolar, stolar för Davids hus.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Önsken Jerusalem frid; ja, dem gånge väl, som älska dig.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Frid vare inom dina murar, välgång i dina palats!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

För mina bröders och vänners skull vill jag tillsäga dig frid.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

För HERRENS, vår Guds, hus' skull vill jag söka din välfärd.