Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Bil sem vesel, ko so mi rekli: »Pojdimo v Gospodovo hišo.«

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Naša stopala bodo stala znotraj tvojih velikih vrat, oh Jeruzalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jeruzalem je zgrajen kakor mesto, ki je stisnjeno skupaj,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

kamor se vzpenjajo rodovi, Gospodovi rodovi, v pričevanje Izraelu, da dajejo zahvalo Gospodovemu imenu.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Kajti tam so postavljeni sodni prestoli, prestoli Davidove hiše.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Mólite za mir v Jeruzalemu. Tisti, ki te ljubijo, bodo uspevali.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Mir bodi znotraj tvojih zidov in uspevanje v tvojih palačah.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Zaradi mojih bratov in zaradi družabnikov bom torej rekel: »Mir bodi znotraj tebe.«

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Zaradi hiše Gospoda, našega Boga, bom iskal tvoje dobro.