Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Rwiyo rworwendo rwaDhavhidhi. Ndakafara pavakati kwandiri, “Handei kumba yaJehovha.”

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Tsoka dzedu dzimire mukati mamasuo ako, iwe Jerusarema.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusarema rakavakwa seguta rakapakata kwazvo.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Ndiko kunokwira marudzi, iwo marudzi aJehovha, kundorumbidza zita raJehovha maererano nezvakatemerwa Israeri.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Zvigaro zvokutonga zvimire ikoko, zvigaro zvoushe zveimba yaDhavhidhi.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Nyengetererai rugare rweJerusarema: “Vanokuda dai vagara zvakanaka.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Dai mukati mamasvingo ako maita rugare, nokuchengetedzeka mukati menhare dzako.”

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Nokuda kwehama neshamwari dzangu, ndichati, “Rugare ngaruve mukati mako.”

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Nokuda kweimba yaJehovha Mwari wedu, ndichatsvaka kubudirira kwako.