Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Песнь восхождения. Давида. Возрадовался я, когда сказали мне: “пойдем в дом Господень”.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Вот, стоят ноги наши во вратах твоих, Иерусалим,

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Иерусалим, устроенный как город, слитый в одно,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

куда восходят колена, колена Господни, по закону Израилеву, славить имя Господне.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Там стоят престолы суда, престолы дома Давидова.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Просите мира Иерусалиму: да благоденствуют любящие тебя!

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Да будет мир в стенах твоих, благоденствие - в чертогах твоих!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Ради братьев моих и ближних моих говорю я: “мир тебе!”

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Ради дома Господа, Бога нашего, желаю блага тебе.