Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

He waiata; he pikitanga. Na Rawiri. I koa ahau i ta ratou meatanga mai ki ahau; Tatou ka haere ki te whare o Ihowa.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

E tu ana o matou waewae ki ou tatau, e Hiruharama:

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Ko te hanganga o Hiruharama, rite tonu ki to te pa kua tuhonohonoa ki a ia ano.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Haereere ana ki reira nga iwi, nga iwi o Ihowa, ki to Iharaira whakaaturanga, ki te whakawhetai ki te ingoa o Ihowa.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Kua whakaturia hoki ki reira nga torona whakawa, nga torona o te whare o Rawiri.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Inoia he ata noho mo Hiruharama: ka whiwhi ki te pai te hunga e aroha ana ki a koe.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Kia mau te rongo ki ou taiepa, me te pai ki ou whare kingi.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

He mea mo oku teina, mo oku hoa, taku e mea nei, Kia mau te rongo ki roto ki a koe.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

He whakaaro ki te whare o Ihowa, o to tatou Atua, ka rapu ahau i te pai mou.