Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Dāvida svētku dziesma. Es priecājos ar tiem, kas uz mani saka: iesim Tā Kunga namā.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Mūsu kājas stāvēs tavos vārtos, Jeruzāleme.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jeruzāleme, kas atkal par pilsētu uzcelta, kas visapkārt sastiprināta,

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Kurp tās ciltis iet, Tā Kunga ciltis, kā Israēlim pavēlēts, pateikt Tā Kunga vārdam.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Jo tur tie tiesas krēsli likti, Dāvida nama krēsli.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Vēlējiet mieru Jeruzālemei; lai labi klājās tiem, kas tevi mīļo.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Miers lai ir iekš taviem mūriem, labklāšana iekš taviem skaistiem namiem.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Savu brāļu un savu draugu labad es tev vēlēšu mieru.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Tā Kunga, mūsu Dieva, nama labad, es meklēšu tavu labumu.