Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Ich bin froh, wenn sie zu mir sagen: Lasset uns gehen nach dem Hause Jehovahs!

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

In deinen Toren stehen unsere Füße, o Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, die gebaut ist wie eine Stadt, die für sich zusammengefügt ist in eins.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Wo hinaufziehen die Stämme, die Stämme Jahs, ein Zeugnis für Israel, zu bekennen den Namen Jehovahs.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Denn dort sitzen Throne zum Gericht, Throne von Davids Haus.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Bittet um den Frieden Jerusalems. In Ruhe seien, die dich lieben.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Friede sei in deiner Vormauer, Ruhe in deinen Palästen!

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Um meiner Brüder und Genossen willen laß mich doch reden: Friede sei in dir!

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Um des Hauses Jehovahs unseres Gottes willen will ich dir Gutes suchen.